• Etusivu /
• Ekologinen kestävyys luovilla aloilla /

Luovien alojen koulutus kestävyys-murroksessa

Suomalaisen koulutusjärjestelmän yhteiskunnallinen oikeutus perustuu ajatukseen yhteisestä hyvästä. Kestävyyskriisien aikakaudella yhteinen hyvä tarkoittaa kestävien ratkaisujen luomista ja levittämistä sekä toimimista planetaarisissa rajoissa.

Tapio Haaja

Luovien alojen kasvatus- ja koulutusjärjestelmä koostuu Suomessa hyvin kirjavasta joukosta oppilaitoksia ja muita toimijoita, joilla jokaisella on tärkeä roolinsa luovien alojen kestävyysmurroksen mahdollistamisessa ja vauhdittamisessa. Koulutusjärjestelmän näkökulmasta on kiinnostavaa, millaisella työnjaolla eri oppilaitokset ja koulutusasteet vastaavat kestävyysmurroksen osaamistarpeisiin ja muutospaineisiin.

Perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmissa on jo nyt kestävyyssisältöjä, ja myöhempien koulutusasteiden tehtävänä olisi rakentaa nykyistä vahvemmin syventävää, alakohtaista ja soveltavaa osaamista sekä ymmärrystä luovien alojen kestävyyskysymyksistä. Koulutusjärjestelmän tulee vaalia sivistystä, ja samalla sivistys pitää määritellä uudelleen niin, että ekososiaalinen näkökulma tulee huomioiduksi.

Monet luovilla aloilla jo työskentelevistä tarvitsisivat kestävyysaiheista täydennyskoulutusta, jotta he osaisivat huomioida kestävyyskysymykset omassa työssään. Perinteisesti suomalaisen koulutusjärjestelmän tehtävinä on pidetty muun muassa sivistyksen, luovan ja kriittisen ajattelun, aktiivisen kansalaisuuden ja tutkimukseen perustuvan tiedon opettamista – asioita, joita tarvitaan myös kestävyysmurroksessa. Monimutkaisiin kestävyyshaasteisiin vastaaminen ja siirtymän reilu toteuttaminen vaativat laaja-alaista ymmärrystä ja osaamista.

Koulutus vaikuttaa sekä alaan että yhteiskuntaan

Luovien alojen koulutus voi tukea kestävyysmurrosta ainakin kahdella tasolla. Yhtäältä oppilaitokset voivat auttaa nykyisiä ja tulevia ammattilaisia omaksumaan ja kehittämään ympäristön ja ihmisten sekä muiden lajien kannalta kestäviä kiertotalouden mukaisia toimintatapoja ja menetelmiä omille aloilleen. Toisaalta oppilaitosten myötävaikutuksella luovat alat voivat luoda, vahvistaa ja välittää yhteiskunnan tasolla uusia ajattelun, tekemisen, kokemisen, näkemisen ja tuntemisen tapoja.

Nykytaide, elokuva, musiikki, arkkitehtoniset ratkaisut ja muut taiteen muodot vaikuttavat kukin tavallaan ihmisiin ja yhteiskuntaan. Luovien alojen oppilaitoksen voivat auttaa alojen toimijoita vahvistamaan taiteensa tai toimintansa muutosvoimaa: luovien alojen ilmaisuvoimaisuus voi edistää kestävyysmurrosta – joskus ennakoimattomin tavoin. Luovilla aloilla, kuten kuvataiteessa ja musiikissa, käytettyjä ja kehiteltyjä menetelmiä voidaan hyödyntää myös muiden alojen kestävyyskoulutuksissa.

Taiteen ja kulttuurin keinoin etäisiltä tuntuvat ympäristöongelmat voivat muuttua koettaviksi ja käsiteltäviksi, mikä saattaa kasvattaa vastuuntuntoa luonnon itseisarvon kaltaisissa eettisissä kysymyksissä. Ympäristöopetuksessa tulisi kannustaa luovaan ja ratkaisukeskeiseen ajatteluun. Esimerkiksi muotoilun, suunnittelun ja muiden soveltavien taiteiden aloilla on runsaasti kokemusta luovuuden suuntaamisesta tarkkaankin määriteltyjen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Kestävyysmurroksessa tapahtuva oppiminen perustuu kokeiluille, yrittämiselle ja toisinaan myös erehdysten kautta oppimiselle. Oppilaitokset voivat parhaimmillaan olla paikkoja, joissa voi tehdä tuettuja kokeiluja ilman työelämän tulospaineita. Luovien alojen vapaista kokeiluista syntyy toisinaan kiinnostavia toimintamalleja ja ajattelutapoja, jotka voivat olla hyödyllisiä sekä luovien alojen sisällä että yhteiskunnassa laajemminkin.

Koulutus kaipaa kokeilevuutta ja valinnanvapautta

Korkeakouluissa kokeilevuus, innovatiivisuus ja uuden ymmärryksen rakentaminen on osa tutkimuksen perusluonnetta. Kestävyyskysymyksiä käsittelevä tutkimus voi osaltaan vahvistaa tutkimusperustaisten kestävyyssisältöjen koulutusta luovilla aloilla. Nykyistä koulutusjärjestelmää olisi perusteltua kehittää entistä kokeilevampaan, moninaisempaan ja vapaampaan suuntaan, jossa on enemmän tilaa ennakkoluulottomalle asioiden yhdistelylle, uuden kehittämiselle ja omien kiinnostusten mukaiselle tutkimukselle.

Nykyistä modulaarisempi tutkintorakenne, jonka kautta temaattisia opintosisältöjä on mahdollista yhdistellä vapaammin ja yksilöllisemmin, lisää luovuutta ja mahdollistaa kokeilevamman sekä monialaisemman asiantuntemuksen kertymisen. Menetelmällisten ja temaattisten moduulien yhdistely auttaa kohdentamaan luovan alan osaamista esimerkiksi ekologisen kestävyyden sisältöihin. Lisäksi on tärkeää helpottaa opiskelijoiden osallistumista esimerkiksi Climate Universityn kaltaisille oppilaitosten välisille opintojaksoille.

Oppilaitoksissa voidaan rakentaa ymmärrystä ja osaamista vuorovaikutuksen ja yhteisen kehittämisen kautta: eritaustaiset ja eri rooleissa olevat ihmiset kohtaavat toisiaan, toimivat yhdessä ja oppivat toisiltaan. Esimerkiksi korkeakouluissa tietoa, osaamista ja näkökulmia siirtyy tutkimuksen kautta opetukseen ja opiskelijoille mutta opetus- ja ohjaustilanteissa myös opiskelijoilta opettajille.

Luovien alojen oppilaitoksilla on mahdollisuus täydentää alalla työskentelevien ammattilaisten kestävyysosaamista täydennyskoulutuksen sekä jatkuvan oppimisen tarjonnan kautta. Oppilaitokset voivat myös kutsua erilaisia toimijoita koolle ja tehdä yhteistyötä esimerkiksi yritysten ja muiden organisaatioiden kanssa kestävyysmurroksen mahdollistamiseksi ja vauhdittamiseksi.

Potentiaali tuo mukanaan vastuuta

Luovien alojen koulutuksella on selkeä potentiaali kestävyysmurroksen edistäjänä. Oppilaitosten vastuulla onkin kehittää omaa toimintaansa niin, että ne todella voivat hyödyntää koko potentiaalinsa osana kestävyysmurrosta. Tämä vaatii oppilaitoksilta motivaatiota ja kykyä muuttaa toimintaansa monelta osin ja nopeastikin, jotta ne voisivat vastata kestävyyskriisin tuottamiin haasteisiin nykyistä paremmin.

Luovien alojen koulutuksen tulisi pitää kiinni ydinvahvuuksistaan ja samalla päivittää toimintamallejaan ja ajattelutapojaan nykyistä kestävämmiksi. Perinteitä, kaanoneita ja hyviä vakiintuneen tekemisen tapoja tarvitaan myös kestävyysmurroksessa sekä sen jälkeisessä maailmassa. Samaan aikaan on kuitenkin suhtauduttava kriittisesti tuttuihin toimintamalleihin, kulttuurisiin käytäntöihin ja ajattelutapoihin, jotka ovat osoittautuneet kestämättömiksi. Ristiveto näkyy esimerkiksi siinä, miten korkeakoulut kohdentavat resurssejaan yhtäältä yleissivistäviin teemoihin ja perustutkimukseen sekä toisaalta työelämätaitojen opetukseen, ratkaisukeskeisiin opintojaksoihin ja soveltaviin tutkimushankkeisiin.

LuoTo-hankkeen vuonna 2023 pidetyissä työpajoissa kävi ilmi, että luovien alojen oppilaitoksista valmistuneilta odotetaan hyviä valmiuksia vastata ekologisen kestävyysmurroksen tarpeisiin alan kestävyystyössä. Koulutuksen täytyy olla ennakoivaa: työelämään siirtyvällä on oltava ajantasaista tietoa ja osaamista, jotka palvelevat ekologisen kestävyysmurroksen tarpeita tulevina vuosikymminä. Ennakoivalla tutkinto- ja koulutusrakenteella voidaan vähentää myöhemmän täydennyskoulutuksen tarvetta.

Suomalaisen koulutusjärjestelmän yhteiskunnallinen oikeutus perustuu ajatukseen yhteisestä hyvästä. Luovien alojen oppilaitokset voivat perustella toimintaansa kestävyyskriisien aikakaudella vain, jos ne kykenevät edistämään yhteistä hyvää tuottamalla kestävyysmurroksessa tarvittavaa tietoa, toimintamalleja ja osaamista sekä toimimalla itse planetaarisissa rajoissa.