IHME Helsingin mahdollistama taide kunnioittaa elämää ylläpitäviä järjestelmiä
IHME Helsingin kestävyystyö sai alkunsa vuonna 2017 ruotsalainen Henrik Håkanssonin kanssa toteutetusta The Beetle -elokuvasta, joka pohtii maapallon tilaa hyönteisnäkökulmasta. IHME Helsingin toiminnanjohtaja ja kuraattori Paula Toppilan mukaan teosprosessi inspiroi pohtimaan sitä, riittääkö aikamme tärkeimpiä kysymyksiä – ilmastokriisiä ja luontokatoa – käsittelevän taiteen esitteleminen, vai olisiko paikallaan tarkastella myös taideinstituutioiden toimintatapojen kestävyyttä.
Toppila viimeisteli tuolloin Business College Helsingissä johtamisen erikoisammattitutkintoa, johon kuuluu toimintaympäristöanalyysin toteuttaminen. Analyysi tulos oli selvä: kestävyyskriisiä ei voi enää ohittaa millään toimialalla – se on otettava kaiken toiminnan keskiöön planeetan tilan ollessa kriittinen. IHME Helsingissä oli mietitty toiminnan uudistamista ja ehdotus radikaalista kestävyysmuutoksesta otettiin hyvin vastaan: organisaatio sai uuden strategian ja mission, kansainvälisen asiantuntijatyöryhmän ja palkatun ekokoordinaattorin.
Yhteistyö ja jakaminen kestävyyden työkaluina
IHME Helsinki toteuttaa yhden julkisen nykytaideteoksen vuodessa: yhteistyö taiteilijan kanssa on tiivistä alusta asti. Kuratoriaaliseen lähestymistapaan on sisäänrakennettu ekologisen kestävyyden näkökulma. Ekologinen eetos on mukana kaikissa keskusteluissa taiteilijan kanssa ja taiteilija huomioi kestävyyskysymykset teoksen suunnittelussa. Toppila kertoo, että kumppaneiksi valitut taiteilijat eivät välttämättä ole tehneet aiemmin ekologisesti kestävää taidetta, jolloin IHME Helsinki -teoksen toteuttamisesta tulee yhteinen oppimismatka.
Esimerkiksi IHME Helsinki 2020 -teoksen Listening Through the Dead Zones tekijän, norjalaisen äänitaiteilija Jana Winderenin kanssa käytiin keskustelua mahdollisesta Itämeren tilaa käsittelevästä seminaarista: onko välttämätöntä lennättää asiantuntijat Suomeen puhumaan vai voisiko heidän asiantuntemustaan jakaa toisin? Seminaarin sijasta asiantuntijahaastattelut ilmestyivät artikkeleina IHME Helsingin verkkosivuille, jossa ne yhä tarjoavat kallisarvoista tietoa Itämeren tilasta.
IHME Helsinki jakaa verkkosivuillaan hyviksi havaittuja kestäviä käytäntöjä, jotta muutkin kuvataiteen alan toimijat voisivat hyödyntää niitä omassa työssään. IHME Helsingin tavoitteena on edistää koko taidekentän kestävyysmurrosta. Toppila toivoo, että muutkin taiteen ja kulttuurin organisaatiot – etenkin auktoriteettiasemassa olevat suuret instituutiot – toteuttaisivat jakamisen periaatetta, jotta ideat ja toimintamallit leviäisivät ja inspiroisivat muita. Esimerkiksi Kestävä kuvataide -verkoston työ ja Vihreä taide -verkkosivu ovat korvaamattomia, sillä kestävyysmurroksessa jakaminen on kriittisen tärkeässä roolissa.
Taide tarjoaa lohtua ja toivoa
IHME Helsingin kuratoriaalinen punainen lanka on vuodesta 2020 asti ollut taiteen vapaus elämää ylläpitävien järjestelmien puitteissa, Toppila kertoo. Toteutetut teokset pohtivat elämää ylläpitävien järjestelmien tilaa sekä sitä, miten taide voi vaikuttaa tietoisuuteen niiden merkityksestä ihmiselämälle. IHME Helsinki haluaa tutkia, mitä elämää ylläpitävät järjestelmät ovat ja miten meidän pitäisi suojella niitä.
Esimerkiksi Jana Winderenin taiteellisen työn kohteena on maapallon vesikehä ja Itämeri oli hänen IHME Helsinki -teoksensa keskiössä. Winderenin tilallinen ääni-installaatio Soutustadionilla toi vedenpinnan alla elävien eläinten äänet kuultaviksi. Lisäksi kokonaisuuteen kuului yhdeksän asiantuntija-artikkelia, jotka käsittelivät merten tilaa ja toimia, joita voimme tehdä niitä suojellaksemme.
Skotlantilaisen Katie Patersonin IHME Helsinki 2021 -teoksen To Burn, Forest, Fire kohteena on biosfääri, toinen elämää ylläpitävä järjestelmä. Teos käsittelee jo tuhoutunutta sekä tuhoutumassa olevaa metsää niiden tuoksua jäljittelevien suitsukkeiden kautta. Teos tutkii planeetan ensimmäistä metsää 385 miljoonan vuoden takaa ja nykyisen monikriisin vaarantamaa Amazonin sademetsää.
IHME Helsinki on kerännyt alusta asti yleisöpalautetta. Yleisötyöntekijät keräävät palautteita teosten toteutuspaikoilla, minkä lisäksi yleisön edustajia kutsutaan keskustelutilaisuuksiin, joissa sukelletaan vielä syvemmälle taidekokemuksiin. Esimerkiksi Listening Through the Dead Zones -palautteiden mukaan teos sai ihmiset pohtimaan merten ja erityisesti Itämeren tilaa sekä kantamaan siitä huolta. Teos sai tuntemaan yhteenkuuluvuutta luonnon kanssa, pohtimaan kaiken yhteen linkittymistä ja kiinnittämään huomiota ihmisen vaikutukseen vesistöjen tilaan. Moni arvioi, että teos laajensi heidän käsityksiään vedenalaisesta maailmasta, herätti halun suojella sitä ja muuttaa omaa toimintaansa.
To Burn, Forest, Fire -palautteiden mukaan teos tarjosi paikan rauhoittumiselle ja reflektiolle sekä mahdollisuuden kokea surua metsien tilasta yhdessä muiden kanssa. Vastaajat tunsivat teoksen tarjoavan lohtua ja toivoa nähdessään, että moni muukin koki samalla tavalla. Teoksen kerrottiin myös vaikuttaneen tapaan katsoa maailmaa sekä herättäneen tietoisuutta metsien suojelun tarpeellisuudesta. Toppilan mukaan palautteet vastaavat kysymykseen siitä, onko taiteella merkitystä ekologisten kriisien aikakaudella.
Taiteen kentällä voi kuvitella ja kokeilla
Toppila korostaa taideinstituutioiden roolia kestävyysmurroksessa. Parhaimmillaan taideorganisaation toimintakulttuuri tukee kokonaisvaltaisesti kestävyysmurrosta – pedagogisesti, taiteellisesti ja ammatillisesti – mikä välittyy myös yleisölle. Kestävyysmurroksessa on kyse kulttuurisesta muutoksesta ja arvoista. Instituutio voi sanoittaa arvojaan voi vaikkapa asentamalla sisääntuloaulaan ekoteoistaan kertovan infotaulun, kuten Tate Britain Lontoossa. Toppilan mukaan IHME Helsingin taideprojekteissa on olennaista tuottaa taidetta, tietoa ja toimintamalleja, jotka on räätälöity ympäristökriisin maailmaan. Hän uskoo kestävämmän kuratointipraktiikan vaikuttavan viestinnän kautta myös yleisön ympäristökäyttäytymiseen.
Kriisit ovat ravistelleet maailmaa alkuvuodesta 2025, mutta myönteisiäkin kehityskulkuja löytyy. Toppila nostaa esiin brittiläisen ilmastotieteilijä Timothy Lentonin käsitteen positiivisista keikahduspisteistä, jollaisena voi pitää esimerkiksi uusiutuvan energian voittokulkua. Uusiutuvaan energiaan siirtymisen edullisuus ja helppous vauhdittavat kestävyysmurrosta ja saattavat auttaa välttämään pahimmat tulevaisuusskenaariot.
Taiteella on mahdollisuus tarjota ajatuksia vaihtoehtoisista tulevaisuuksista sekä luoda paikkoja, joissa voi käsitellä ilmastotunteita, ekologisia kriisejä tai jälleenrakentamista monista näkökulmista, Toppila sanoo.
”Taide on siitä mielettömän hieno paikka, että siellä voidaan kuvitella ja testata asioita. IHME Helsinkikin on tällainen laboratorio, missä olemme rohkeasti lähteneet testaamaan ja tekemään kestävyystoimia yhdessä taiteilijoiden kanssa ja oppineet, että taideteosten laadusta ei tarvitse silti tinkiä.”